Varakas aatelismies Lorentz Creutz sai lahjoituksena Sippolasta tiloja ja perusti alueelle kartanon, jonka työvoimaksi hän hankki torppareita. Palkka muodostui heille vuokratun maapalan tuotosta ja asumuksista, ja vuokra maksettiin pääosin päivätöillä. Kartano oli liikeyritys, torpparit sen halpaa työvoimaa.
Ministerivaltiosihteeri Woldemar Kaarle von Daehn sai kartanon perinnöksi 1894. Muutaman vuoden kuluttua hänen oli myytävä kartano kiireellä, ja ostaja Halla Oy oli kiinnostunut vain kartanon metsistä. Se myi maat ja rakennukset edelleen everstiluutnantti Forsténille. Samaan aikaan torppareilla oli suunnitelmia torppien lunastamisesta itsellisiksi tiloiksi. Tämä toteutuikin 1904 eli noin 15 vuotta aiemmin kuin torpparivapautus muualla Suomessa.
Kirjassa on keskitytty torpparien elämään sekä heidän ja kartanon omistajien välisiin suhteisiin. Lähes 400 torpparista esitellään ainakin perustiedot ja sukulinjat, ja osasta on elämänkerrallista tietoa.