Suomen armeijan erikoisjoukot, kaukopartiomiehet, saavuttivat mainetta sotien aikana rohkeudellaan, kekseliäisyydellään ja kylmähermoisuudellaan. Partioiden näkyvinä tuloksina olivat palavat autokolonnat, suolle tuhotut neuvostojoukot tai penkereillä kyljellään makaavat junat. Ehkä tärkeimpinä partioiden tuomisina olivat tiedustelutiedot, joista paljastuivat vihollisen asemat tai hyökkäyksen valmistelut.
Puna-armeija näki paljon vaivaa kaukopartiomiesten tuhoamiseksi. Sisseillä oli kolme keinoa välttää kiinnijääminen: kokemus, valppaus ja Suomen edistyksellinen radiotiedustelu, joka yleensä tiesi, missä vihollinen liikkui.
Tämä kirja kertoo 20 tositarinaa kaukopartioretkistä, joita johtivat korkein kunniamerkein palkitut partiomiehet kuten peloton Lauri Törni, junansuistaja Jorma Hämäläinen ja Uhtuan sissipäällikkö Heikki Nykänen. Sisukkain oli alikersantti Väinö Väänänen, joka halvaantuneena lähti rämpimään 40 kilometrin metsätaivalta kohti omia linjoja.