Mitä tapahtui, kun tuhannen miehen suomalaispataljoona laskeutui Kyprokselle valvomaan Vihreätä Linjaa vuonna 1964? Mitä tapahtui, kun sotilaskuri ja aloitteellisuus purkautuivat? Miksi minulla on päässä viiden sentin arpi? Jos en olisi silloin purkanut paineita kirjoittamalla, en kirjoittaisi nyt tätäkään. Miksi pelkäsin? Miksi olin yksin ja tein kaiken yksin? Yksinäisyys oli pelastukseni. Ilman sitä en olisi kirjoittanut, ja kirjoittaminen piti minut kasassa. Ilman arkistojen dokumentteja ja kylmää faktaa minua ei uskoisi kukaan. Muistelmani koostuvat kolmesta aineistosta: Sota-arkiston asiakirjoista, vuoden 1964 päiväkirjoista ja tuoreesta jälkiviisaudesta. Päiväkirjat kertovat minun totuuteni kronologisesti etenevänä prosessina. Sota-arkiston asiapaperit kertovat militaristisen järjestelmän totuudet. Rikokseni ovat vanhentuneet. Valhe ei vanhene. Viiden vuosikymmenen jälkeen minun pitää kertoa, miten tähän tulin ja mihin se johti. Siksi päätin kirjoittaa päiväkirjalleni jälkiviisaan rinnakkaistarinan, Sopeutumattoman sotilaan tarinan. Roope Alftan