Harmi että suomen kielessä ei ole sanaa ”sirotelma” - sillä ”sirotelmia” tuntuisi sopivan Sorrenton alaotsikoksi. Kirjoittaja näyttää sirottelevan eri aiheita käsitteleviä tekstejään sinne tänne, jopa näennäisen huolimattomasti. Tarkempi lukeminen kuitenkin paljastaa, että niiden järjestys ei sentään ihan sattumanvaraista ole. Yhteistä niille on se, että aiheet ovat tekijälle läheisiä, elintärkeitä ja elinvoimaisia - se mikä on ollut tärkeätä nuorena, on tärkeätä vanhanakin: taide, kirjat, elokuvat, luonto, urheilu. Sirotellut tekstit kunnioittavat myös tekijälle aikojen saatossa läheisiksi ja merkittäviksi osoittautuneita henkilöitä. Ehkä ei ole yllättävää, että isä on yksi heistä. Häneltäkö pojan kirjoittamisen halu onkin periytynyt?