Liisa Keitaanpään kolmas teos on mahtava romaani, joka kertoo juuri ennen sotaa syntyneitten lasten kasvusta sodan ja sotakorvaus- ja jälleenrakennusvuosien lävitse kohti nuorta aikuisuutta, 60-luvun kynnykselle. Romaanin maisemat ovat satakuntalaisia, mutta itse tarina yleispätevä ja samaistumiskohteita runsaasti tarjoava, myös nuoremmille lukijoille. Kasvutarina kerrotaan yhden tyttölapsen kautta, mutta henkilöitä löytyy niin sodan ja sotakorvausten uuvuttamista miehistä aina puutteeseen tottuneisiin naisiin, kavereihin, tovereihin ja työväenliikkeen ruohonjuuritason kehitykseen ns. vaaran vuosina. Teoksesta ei jää puuttumaan mitään, vahvasti dokumentaarinen teos tarjoaa tunne-elämyksiä riemusta riitaan, rakkaudesta väsymykseen. Sillä tällaista se oli, ja tällaista elämän pitää ollakin.
