Kirjan tapahtuvat ajoittuvat vuoden 1988 keväälle ja kertovat Kustaa Luuvalon enemmän ja vähemmän epätavallisesta matkasta Baltiaan ja edelleen Minskiin saakka. Vaikeudet alkavat jo alkuvaiheessa, kun hän joutuu Tallinnan tullivirkailijoiden käsiteltäväksi suuren hengellisen kirjalastinsa kanssa. Matkanjohtaja Veeran punainen ideologia törmää pahasti Kustaan kristilliseen vakaumukseen useaan otteeseen.
Matkan aikana elämänmakuiset tilanteet vaihtuvat äärirajasta toiseen - taivashetkistä pahimpaan pelkoon. Orvon lapsuutensa pauloissa yhä olevalle Kustaalle ei tilanteiden hallinta aina onnistu. Hänen onnekseen matkaseurueessa on mukana bussin peräpenkillinen hilpeitä miehiä, vääräleukoja sotajermuja, jotka suorasukaisuudellaan ja mehevällä huumorillaan auttavat mielikuvitusrikkaan Kustaan monenlaisesta liemestä.