Suomalainen rippikoulu on säilyttänyt vetovoimaisuutensa ja hyvän maineensa nuorten keskuudessa. Nuorille ripari on ennen muuta sosiaalisten mahdollisuuksien maailma. Kouluun verrattuna ripari on rennompi ja seesteisempi. Riparilla suorittaminen on vähäistä. Tyttöjen ja poikien, miesten ja naisten yhteinen toiminta on rippikoulun suuri vahvuus.
Tämä etnografinen tutkimus perustuu nuorten ja heidän kanssaan työskentelevien omiin ajatuksiin ja kokemuksiin. Tutkimus keskittyy siihen, miten ja millaisena sukupuoli ja yhteisöllisyys rakentuvat siirtymäriitin tiiviimmässä ja nuorille mielenkiintoisimmassa vaiheessa rippikoulun leirijaksolla. Leirielämässä tapahtuu sekä sukupuolirajan liudentumista että sen korostumista. Rento vuorovaikutus voi väljentää tiukkoja sukupuolinormeja. Toisaalta virallinen rippikoulu ja sen seksuaaliopetus nojautuvat rituaalisiin konventioihin, jotka voivat rajata sekä nuorten että aikuisten toimijuutta. Tiivis yhteisöllisyys voi myös olla osalle nuorista kuormittavaa. Tutkimuksessa ehdotetaan, että nuoria olisi hyvä ottaa entistä vahvemmin
mukaan sekä toiminnan suunnitteluun että sen toteuttamiseen.
Tutkimus on ajankohtainen ja teoreettisesti monipuolinen puheenvuoro sukupuolisensitiivisyyden ja nuoria kunnioittavan toiminnan tarpeellisuudesta. Rippikoulussa
työskenteleville ja toimintaa kehittäville tutkimus tarjoaa tuoreita näkökulmia. Kirja sopii luettavaksi kaikille, joita kiinnostaa se, kuinka kirkko kohtaa suomalaisia nuoria heidän tärkeässä elämänvaiheessaan.
TM, VTM Jarmo Kokkonen (synt. 1967) on toiminut seurakuntapappina Helsingissä sekä rippikoulun ja seurakuntakasvatuksen asiantuntijana kirkkohallituksessa.