Se on sumupuu
Kaikkien uupuneiden kulkijoiden,
kaikkien maan ääristä lennähtäneiden,
väsyneiden, voipuneiden,
mutta elämänjanoisten lepopaikka
Sen alta löytävät kodin haavoitettu sotilas
ja yksinäinen lintunen
Laulurastas, kiuru, pellon yltä kuovi
Hiljainen sydän, lentävä lehti
ja avoselkiä halkova valtamerialus
Sumupuun varjossa pysähtyy
maailmankaikkeus
ja tähdet
vilkuttavat iankaikkisuuden valoa
Viinijärveläisen runoilija ja laulaja-lauluntekijä Virpi Erosen neljännessä runokokoelmassa ikiaikainen uupumus lepää sumupuun varjossa, luonnon kauneuden virkistävä valo herättää raiskatut eloon ja lintujen helinä kaikuu onttojen puiden asuttamissa rakkauden metsiköissä.