Lauttamatkalla Kikki tapaa Björnin, jolla on kasseissa sulavia pakastelihoja. Merenkäynti saa Kikkin voimaan pahoin, mutta Björnille ulkosaariston olosuhteet ovat tuttuja. Heidän välillään on alusta saakka vahva vetovoima, jota kumpikaan ei osaa sanoittaa.
Kikki on ottanut työn vastaan päiväkodin johtajana ja asettuu yksin nuorena naisena saarelle, jossa miesten ja naisten maailmat ovat kaukana toisistaan. Välillä puhelin soi, ja mantereelle jääneet asiat saavat hänet hetkeksi kiinni.
Palosen voimakastunnelmainen romaani vie 80-luvulle ja Turun saaristoon, jossa kaikki tapahtuu tuulen ja veden armoilla. Virtaava kerronta kuvaa taidokkaasti Saaristomeren karuutta sekä hankalasti määriteltävää rakkautta.