Kirja antaa kaikille itämerensuomalaisten kielten kieliopista kiinnostuneille mahdollisuuden jäsentää suomen ja viron sanojen taivutusta uusilla tavoilla sekä havaita, mitkä ovat taivutusmekanismien yhtäläisyydet ja eroavaisuudet.
Suomelle ja virolle esitetään uusi yhteinen morfologisen taivutusjärjestelmän malli tarvittavine pohjatietoineen ja määrittelyineen. Malli koostuu vartalojärjestelmästä ja muotojärjestelmästä. Näistä ensimmäinen kuvaa sanojen vartalot ja niiden suhteet kuten loppuvaihtelun ja astevaihtelun. Jälkimmäinen puolestaan määrittää vartalon ja suffiksien valinnan kuhunkin taivutusmuotoon sekä kuvaa niiden yhteen liittymisessä tapahtuvat assimilaatiot ja muut ilmiöt.
Nominit ja verbit luokitellaan toisaalta astevaihtelun ja toisaalta taivutuksen muiden piirteiden mukaan. Tätä varten määritellään uudet kielille pääosin yhteiset astevaihtelu- ja taivutusluokat, jotka jakaantuvat edelleen tarkemmiksi astevaihtelu- ja taivutustyypeiksi. Kustakin taivutustyypistä kerrotaan, mitkä osat yleisestä mallista koskettavat sitä ja mitkä ovat sen omat erikoisuudet.
Käsittelyn pohjana on käytetty kummankin kielen sanastoja, ja niiden sisältämät sanat on luokiteltu kirjan esittämän luokittelun mukaisesti. Kunkin taivutustyypin yhteydessä kuvaillaan siihen kuuluvaa sanastoa ja pienten tyyppien sanat luetellaan. Liitteessä esitetään laskelmat astevaihtelu- ja taivutustyyppien ja näiden yhdistelmien sanamääristä.