Suomen itsenäisyyden juhlavuosi muistetaan muustakin kuin tuhansista juhlaan liittyvistä tapahtumista ja kesästä vailla helteitä. Ne helteet ja ilmastomuutoksen oikullisuus odottivat tulevaa kesäämme. Sen sijaan menneen vuoden tapahtumat terrori-iskuineen ja veritekoineen jatkuivat ja saavuttivat myös Suomen Turun.
Mediayhteiskunnan ja sen korporaatioiden kouristelu jatkui, siinä missä sosiaalisen median kasvun valtava suosio, aggressiot, vihapuhe, populismin monet muodot, demokratian ja puoluelaitosten kriisi, tekoäly ja robotisaatio. Toki kaikki tämä oli ennustettua ja siitä varoitettukin. Arvojen, normien ja moraalin muutoksista ja ristiretkestämme uuden paradigmaisen maailmamme globaalissa syleilyssä eläen.
Patriotismista oli tullut siitäkin joko halu tappaa tai tulla tapetuksi emotionaalisin perustein. Isänmaanrakkaus ei tuntenut toisten maitten rajoja ja suurvallat toimivat kuten gangsterit ja pienvaltiot kuten huorat, lainaten Stanley Kubrickin sanoja.
Itsenäisyyspäivänämme Helsinki valaistiin kuitenkin rinnan useiden maailmalla merkittävien kohteitten kanssa sinisin värein ja Lahden kisat olivat urheilujuhlana muistorikkaat. Suomen menetetty vuosikymmen ja taantuma oli takana sekin.
Sadas kirjani oli julkaistu ja kunnioittaen sillä vuosisataista itsenäisyyttämme. Cluster art kotisivunani ylitti kymmenen miljoonan lukijan rajan ja ohitti Sakari Topeliuksen Maamme kirjan. Vain Raamatusta oli enemmän painoksia ja sitäkin luetumpi maassamme. Sydämellinen kiitos lukijoilleni.