Lintutiede kehittyi 1800- ja 1900-luvuilla kattamaan yhä uusia näkökulmia lintujen elämään tuorein tutkimusmenetelmin. Samalla se laajeni harvojen eliitin edustajien harrastuksesta runsaan tutkijajoukon kiinnostuksen kohteeksi ja kansalaistieteeksi.
Suomalaiset lintututkijat ovat monelta osin kulkeneet kansainvälisen lintutieteen eturintamassa ja toisinaan sen edellä. Lintutieteen historia on myös näiden rohkeiden, kekseliäiden ja monilahjakkaiden tutkijoiden historiaa. Vaikeuksia uhmaten on lähdetty tutkimusmatkoille, on koluttu Lapin perukat ja maailmanpolitiikan salliessa myös rajantakaiset seudut. Lintuja kartoitettiin sitkeästi jopa toisen maailmansodan rintamilla.
Suomen lintutiede 1828-1974 -teoksessa käsitellään lintuihin kohdistuvaa tutkimusta laajasti eliömaantieteen, ekologian, fysiologian, evoluutiotutkimuksen, käyttäytymistutkimuksen, ympäristötutkimuksen, kirjallisuustieteen ja etymologian näkökulmista. Teemat kattavat niin metsästyksen, lintujen ja munien keruun, tutkimusmatkat ja lintuharrastuksen kuin linnunnimien kehittymisen, lintujen suojelun ja tutkimusetiikan.
Suomen lintutiede 1828-1974 jatkaa ajankohdasta, johon tekijöiden aiempi teos Suomen lintutieteen synty - Turun Akatemian aika (Lehikoinen, Lemmetyinen, Vuorisalo & Kivistö 2009) päättyi.