Marita Tuomilaakson runot ja ajatelmat nousevat omasta suuresta surusta, puolison menetyksestä. Omien tunteiden ja kokemusten sanoittaminen on osa parantavaa surutyötä. Tuomilaakson säkeet ovat kädenojennus toiselle surevalle.
Marita Tuomilaakso työskenteli lehtimiehenä 40 vuotta. Hän on asunut useilla seuduilla, pisimpään eli 30 vuotta Lapissa.