Tuija Hannulan teos tulkitsee tutut kansansadut uudelleen nyky-Suomessa. Punahilkka lähetetään kesäksi sukulaisten luo ulkomaille, eikä matka olekaan lomamatka. Hannu ja Kerttu selviävät päivästä toiseen päihdeperheessä, jossa vieraat sedät tuovat mukanaan kameran. Pieni merenneito elää väärässä kehossa ja menettää rakastamansa ihmisen. Kirja on kirjoitettu selkokielellä, mutta se ei tarkoita aiheen keventämistä tai kuvakielestä luopumista. Teos soveltuu myös aikuisten perusopetukseen, S2-ryhmien ja hoivayksiköiden lukupiireihin sekä väkivalta- ja kotouttamistyötä tekevien järjestöjen käyttöön: sadun etäisyys tekee vaikeasta aiheesta puhuttavan.