Monet katsovat opin ihmisen aiheuttamasta lähestyvästä ilmastokatastrofista (Ilmasto-oppi) edustavan tiedettä. Käsillä olevassa kirjoituksessa pyritään aluksi arvioimaan klassisen tieteenfilosofian valossa, onko valtioiden edustajista koottu poliittinen elin yhtä kuin tiedeyhteisö, ja onko sen valitsemista teorioista ja tutkimuksista koostuva Ilmasto-oppi tiedettä. Tämän jälkeen Ilmasto-oppia tarkastellaan joukkoliikkeenä joukkopsykologian kannalta. Huomiota kiinnitetään myös pelottelulle altistaviin ihmiselle luontaisiin psykologisiin tekijöihin: potentiaaliseen nimettömään pelkoon, syyllisyyteen ja ahdistukseen. Kirja on vertaisarvioimaton.