Esikoisteoksellaan ”Humanismin paheet” (2019) kulttimainetta saavuttaneen Tenho Kiiskisen uusi esseekokoelma kuvaa nykyisyyttä ja lähitulevaisuutta massaihmisen eli tavallisen kansalaisen silmin. Mitä yksilö voi odottaa omalta tulevaisuudeltaan, jos koneet vievät hänen työpaikkansa samalla kun luonnonkatastrofit, kulkutaudit ja sotilaalliset selkkaukset lisääntyvät luonnonvarojen huvetessa ja globaalin ihmismäärän ylittäessä kymmenen miljardin rajan? Kiiskinen ei kuitenkaan julista vääjäämätöntä maailmanloppua, vaan yrittää vastata kysymykseen, miten väistämättömään pitäisi suhtautua ja varautua. Tulevaisuus ei lupaa hyvää, mutta pelissä on monta muuttujaa, eivätkä kaikki tarinat pääty aina kyyneliin.
Esseet esittelevät suomalaiselle yleisölle myös yhdysvaltalaisen politiikan teoreetikon Samuel T. Francisin (1947-2005) ja tämän ajatukset modernin massavaltion tulevaisuudesta. Francisin näkökulma on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan, sillä hän osasi ennustaa niin Donald Trumpin nousun kuin länsimaiden ajautumisen kohti hallintomuotoa, joka on samanaikaisesti anarkokapitalistinen ja sosialistinen. Valta on keskittynyt yhä harvempien käsiin, suuryritykset sanelevat kansallisvaltioiden politiikan ja keskiluokat kutistuvat. Toivo piilee kuitenkin järjestelmän kaatumisessa omaan mahdottomuuteensa. Tällöin paikalliset identiteetit, kulttuurit ja kansat saavat uuden tilaisuuden.