Suomen kansakunnan olemassaolo on ollut monesti uhattuna. Demokraattisia oikeuksia on poljettu, lakia on yritetty väkivaltaisesti muuttaa, ihmisyyttä on loukattu ja oikeutta vapaaseen mielipiteen ilmaisuun kiistää. Silloin äänensä ovat korottaneet palavasieluiset totuuden ja vapauden puolustajat, kansakunnan suuret naiset ja miehet. He ovat puhuneet oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden puolesta. He ovat nousseet vastustamaan vääryyttä, epäinhimillisyyttä ja valheita.
Tekstit on koonnut ja niitä on taustoittanut Kalevi Kalemaa: ”Sanokaamme, kun on sanomisen tarve, mutta ketään halveksimatta, loukkaamatta, kenenkään ihmisarvoa kyseenalaistamatta ja muistaen, että ihmisoikeudet ja sananvapaus eivät ole koskaan olleet itsestäänselviä. Aina on niiden eteen noussut esteitä, jotka on pitänyt voittaa, ja aina on noussut esiin esteet ylittäneitä.”