Kaikista kokemuksista, joita minulla on ollut, on ehkä kaikkein ihmeellisintä, että olenpa missä tahansa maailmassa, olen täysin tyytyväinen. Ei ole mitään, mitä etsin. Kaikki on tässä ja nyt, eivätkä aika ja tila vaikuta minuun niin kuin aikaisemmin. On yhtä mukavaa matkustaa kuin olla kotona perheen parissa. Jopa seisominen Maxi-kaupan jonossa on jännittävää.
Ei ole olemassa minkäänlaisia tavoitteita suorittaa mitään. Haluan vain palvella ja auttaa. Kaikki otetaan sisään ja koetaan viiden aistin kautta. Koko ajan on olemassa rauha ja rukous. Usein ihmetellään, kun ihminen vaikuttaa olevan "jossain muualla" ajatustensa ajamana. Voin kokea tämän kaiken, kun seison ja tunnen kehon painon lepäävän jaloillani. Kaikki stressi ja ympärilläni olevat huutavat lapset viedään tähän tietoisuuteen. Kaikilla on paikka tässä tietoisuudessa, mitään ei jää sen ulkopuolelle. Mitään ei jää jäljelle, kaikki menee lävitseni ja koen sen.
Elämästä tulee jumalallista, kun kaikki saa vain luvan olla sellaisena kuin se on. Oletko koskaan kokenut huutavan lapsen totaalisesti? Se on sekä maagista että mukaansatempaavaa. Jos heittäydyt siihen täydellisesti, saat ekstaattisen kokemuksen. Ajatukset eivät ole siinä häiritsemässä. Ei ole tuomitsemista, joka sanoisi jonkin olevan hyvin tai huonosti. Se on puhdas kokemus. Se ei tapahdu erillisenä sinusta - se on osa sinua eikä ole mitään, mitä pitäisi ymmärtää.
Haluan jakaa kanssasi sen, että meille kaikille on mahdollista elää tässä autuaallisessa olemassaolossa keskellä arkipäivää. Toivoen ja rukoillen, että Armo vuodatetaan ylitsevuotavana, kun ihmiset tarvitsevat sitä.