Alina Paavilainen on perinteinen suomalainen kilttityttö. Hän on hyvän perheen kuopus. Suomalainen yhteiskunta ei kohtele kilttejä tyttöjä aina hyvin. Se ei heitä juuri noteeraa. Tytön kuuluukin olla kiltti. Jos on sitä mitä pitää, ei tarvitse muuta huomiota.
Alina toimii isänsä yhdyssiteenä muuhun maailmaan, veljiensä lasten lastenvahtina, setänsä yritysassistenttina, jne. Ikätoverit suhtautuvat matikka-kielinero Alinaan kunnioittaen, mutta varauksella. Hän on ihminen, jolta pyydetään apua ei ihminen, joka pyydetään treffeille.
Alinaa kaikki tämä hämmentää. Mitä siitä, vaikka tietää mitä tarkoitetaan Riemann-hypoteesilla tai oppii vieraita kieliä lukemalla lehtiä, tai jos runojen säkeet olivat ne kirjoitettu millä kielellä tahansa tuntuvat tarttuvan päähän helposti, jos ei tiedä, miten tekisi vaikutuksen lastensa tulevaan isään tai löytäisi tämän? Hän arvelee, että ylikorostunut rationaalisuus on tappanut hänen kykynsä romantiikkaan.
Mikä pahinta Alinalla ei ole lainkaan rytmitajua. Jos joku on joskus uskaltanut pyytää häntä tanssimaan, on Alina tallonut pyytäjän varpaita ja saanut rohkean kavaljeerin vetäytymään takavasemmalle.
Onko Alina tuomittu elämään elämänsä norsunluutornissaan? Olemalla huippuhyvä väärissä asioissa ja taitamaton tärkeissä.
Alinan maailma muuttuu, kun paikallinen lentopalloseura pestaa riveihinsä maailmanluokan pelaajan. Venäläinen Igor Markov on varreltaan kuin Michelangelon veistos ja käytökseltään kaikkea muuta kuin suomalaiset miehet...
Muutosta seuraa räjähdys. Alinan maailma räjähtää, kun Igor surmataan hänen silmiensä edessä. Alina on tilanteessa, jossa hänen kykynsä analysoida tapahtumia loogisesti ja järjestelmällisesti on välttämätöntä käytäntöä, ei pelkkää teoriaa.