Yleisistä syyttäjistä annetun lain mukaan syyttäjän pitää huolehtia rikosoikeudellisen vastuun toteuttamisesta rikosasian käsittelyssä, syyteharkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Siteeratun oikeusohjeen mukaan syyttäjän keskeisimpänä tehtävänä on rikosvastuun toteuttamisesta huolehtiminen. Tämä määritelmä ei kuitenkaan ole vielä riittävä, vaan esitettäväksi tulee jatkokysymys, missä tarkoituksessa syyttäjän pitäisi tehtäväänsä hoitaa.
Tutkimuksessa omaksutun näkemyksen mukaan kysymykseen annettava vastaus perustuu kriminaalipolitiikan tavoitteiden toteuttamiseen. Käytännössä tämä tarkoittaa etenkin sitä, että syyttäjän pitää tehtäviensä hoidossa pyrkiä edistämään rikoslain yleisestävää vaikutusta.
Tutkimuksessa syyttäjän mahdollisuudet vastata yleisestävyydestä tiivistyvät sanktiovarmuuden tasosta sekä rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyydestä huolehtimiseen. Tutkimuksen painopiste onkin sen selvittämisessä, minkälaisin keinoin syyttäjä pystyy edistämään näiden kahden tekijän toteutumista. Sanktiovarmuusnäkökohtien kannalta tärkeintä on syyttäjän ja poliisin välinen esitutkintayhteistyö. Tältä osin tarkastelun ytimessä onkin se, millä tavalla syyttäjän pitäisi käyttää toimivaltuuksiaan jutun esitutkintavaiheessa.
Rikosoikeudellisen järjestelmän hyväksyttävyydestä huolehtiminen vaatii syyttäjältä etenkin asianosaisten prosessuaalisten perus- ja ihmisoikeuksien turvaamista. Käytännössä tämä edellyttää esitutkintaan osallistumista, asianosaisten informoimista heille kuuluvista oikeuksista sekä objektiivisuusperiaatteen noudattamista.
Tutkimuksessa näihin kaikkiin syyttäjän työn avainkohtiin perehdytään yksityiskohtaisesti. Teos on selkeä esitys syyttäjän tehtävistä ja tarpeellinen kaikille rikosprosessin eri vaiheissa toimiville henkilöille.