Table Rock valokuvateos syntyi, kun valokuvaaja Markus Jokela ja toimittaja Ilkka Malmberg matkustivat Yhdysvaltoihin, ensin vuonna 1992 ja myöhemmin 2009-2016. Heidän työnantajansa, Helsingin Sanomat, oli pyytänyt kaksikolta juttua amerikkalaisen pikkukaupungin elämästä. Table Rock valikoitui kohteeksi sattumalta: Malmberg tökkäsi sokkona sormensa Yhdysvaltojen kartan keskikohtaan. IImasta katsottuna öisellä preerialla näkyi pieniä valoryppäitä. Lennettiin jonnekin kauas, sivuun ja syrjään. Toimittajan sormi osoitti pieneen maalaiskaupunkiin Pawneen maakunnassa, Nebraskan osavaltion kaakkoiskulmaan alueelle, joka sijaitsee keskilännen sydämessä. Kaupunki oli nimetty jo tuhoutuneen, ainutlaatuisen kivimuodostelman mukaan, joka sijaitsi kaupungin liepeillä, lähistöllä virtaavan Nemaha-joen lähellä. “Se oli täysin sattumaa. Halusimme pieneen paikkaan, joten se oli täydellistä. Siihen aikaan kaupungissa asui 308 ihmistä, nyt enää 245.” ”Table Rockissa meitä viehätti pysyvyys tai hidas muutos. Vertailimme omaa kaupunkilaista elämäntapaamme Table Rockin verkkaiseen elämään.
Vuonna 2009 Ilkka kirjoitti toisen reportaasimme pikkukaupungin elämästä, mutta samalla hän kirjoitti ajan kulumisesta ja ikääntymisestä. Table Rock oli siihen hyvä mittatikku. 1992 otin kuvan kolmekuisesta Kelly Freemanista isoäitinsä Patin sylissä. 2013 olimme Kellyn häissä,” Jokela kertoo. Amerikkalaisissa pikkukaupunki herättää kaipuun menneeseen. Mielessä läikähtää lämpimästi: pikkukaupunki merkitsee viattomuuden ja turvallisuuden tyyssijaa, paikkaa, jossa elää vielä usko kovaan työhön, tasa-arvoon ja keskinäiseen kiltteyteen -hyveisiin, jotka tekivät Yhdysvalloista suuren. Turmeltuneet suurkaupungit tuntuvat näistä ihmisistä suorastaan epäamerikkalaisilta. Table Rockissa, kaikki muistuttavat, ei ovia lukita ja autoihin jätetään virta-avaimet. Valokuvaajana Markus Jokela on kiinnostunut arkielämän arkipäiväisistä aspekteista: ”Journalismi on taipuvainen sivuuttamaan marginaaliset aiheet. Minua on aina kiinnostanut kuvata arkea, tavallista arkea. Arjen kuvaaminen on kaikkein haastavinta. Sitä, jossa mitään ei tapahdu."