Taftihame on aikamatka Tornionlaaksoon. Ympäristöään havannoivan villin tytön näkökulmasta kuvatut tuokiokuvat muodostavat kokonaisuuden, jossa arjen hetkiin - jopa vierauden ja erilaisuuden kokemuksiinkin - piirtyy lapsuuden runoutta. Kun kertomuksia lisäksi sävyttää humaani huumori, tuloksena on järkyttävä ja sittenkin elämänmyönteinen tilitys eräästä lapsuudesta - vuosista jotka olivat karheita ja kauniita. Taftihameessa esittäytyy omaääninen ja vahva kertoja. Moniulotteinen kieli on rytmistä ja fyysistä. Se liikkuu päähenkilönsä tahtiin.