Miten pelosta tuli Venäjän ase länttä vastaan?
Venäjä pitää eurooppalaisista päättäjistä, toimittajista, tutkijoista ja yritysjohtajista luetteloita, joissa arvioidaan olevan neljästä viiteen tuhatta nimeä. Mistä nämä "kohdelistat" tulevat, kuka niitä käyttää ja milloin ne muuttuvat tappolistoiksi? Ja mitä listalla oleminen tekee ihmiselle, jolla on tiedon ja vallan lisäksi perhe ja kotiosoite?
Venäjän vuonna 2022 aloittama hyökkäyssota Ukrainassa on kestänyt pidempään kuin Neuvostoliiton ja natsi-Saksan välinen sota. Yhdysvaltain sitoutuminen Euroopan puolustamiseen ei ole enää itsestäänselvyys, ja maanosan on ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuosikymmeneen puolustettava itseään ilman varmuutta valtamerentakaisen liittolaisen avusta. Tässä tilanteessa Moskova näkee, ettei Eurooppaa tarvitse voittaa rintamalla, vaan se voidaan väsyttää yksi päättäjä ja pääkaupunki kerrallaan. Venäjän tehokkain vaikuttamiskeino Euroopassa ei ole mikään yksittäinen operaatio vaan tietokanta, jonka pelotevoima saa päättäjät pehmentämään lauseitaan jo ennen kuin kukaan on uhannut heitä. Venäjän onnistunein lopputulos ei ole salamurha, vaan antamatta jäänyt ääni.
Kirja kuljettaa lukijan Lubjankan kellareista lontoolaisen hotellin teepöytään, salisburyläisen asuintalon ulko-ovelta washingtonilaisen hotellihuoneen lattialle ja Telegramin värväyskanavista Brysselin huippukokoussaliin. Aaltola kääntää katseensa myös Suomeen ja käy läpi suomettumisen hännän, sen taloudellisen kirjanpidon nimineen ja summineen ja sen, mikä kaikesta tästä jäi elämään vuoden 2022 jälkeen.
Mika Aaltola on europarlamentaarikko (kokoomus/EPP) ja Suomen johtava ulko- ja turvallisuuspolitiikan asiantuntija. Hän toimi Ulkopoliittisen instituutin johtajana vuosina 2019–2024 ja oli presidenttiehdokas vuoden 2024 vaaleissa. Kirja perustuu hänen työhönsä Euroopan parlamentin demokratiakilpi-erityisvaliokunnan EPP-koordinaattorina, julkisiin lähteisiin ja luottamuksellisiin taustakeskusteluihin.