Taideyliopistoissa on tehty, ohjattu, arvioitu ja analysoitu tutkimusta, joka on perustunut taiteelliseen toimintaan. Taiteellisen tutkimisen ensimetreillä esitettiin kysymys, voiko jokin taideteko tai -teos olla taiteellista tutkimista. Tämä on vakava kysymys, joka koskettaa käsitystämme tutkimisesta. Tämä on myös vähemmän vakava kysymys, joka kuvaa suhdettamme taiteeseen: vaikka taide on elämän tärkeä osa, ilahduttaja, järkyttäjä, sulostuttaja, sen asema muiden ihmistoimien joukossa ei ole koskaan samanarvoinen muiden toimien kanssa. Taiteeseen liittyy aina yksittäisyys, minkä vuoksi emme voi olla varmoja, onko se tarpeellista tai välttämätöntä, edes sille yksilölle, jonka taidetta se on. Sehän voi olla vain jonkun erehdys, suuren luokan vitsi tai mielen hairahdus. Yhden ihmisen taito ei ole ennustettava, varma ja vakaa.
Tutkimuksena tämä uusi alue on yhä alussa, avoin ja etsivä. Se perustuu taiteilijan ammattitaitoon, menetelmiin, joita on koeteltu toistaiseksi vain toiminnassa. Olemme astumassa uuden askeleen, jonka jälkeen koettelu tapahtuu myös teoriassa, mutta ei missä tahansa teoriassa...