Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta (1916) on kertomus Stephen Dedaluksen älyllisestä, moraalisesta ja seksuaalisesta kehityksestä lapsuuden vuosilta aina alkavaan aikuisuuteen saakka. Hän kuuntelee isänsä tarinoita, käy jesuiittojen kouluja ja yliopistoa, harkitsee papiksi ryhtymistä, mutta etenee koko ajan haparoiden kohti omaa sisäistä minuuttaan. Katolisessa ja köyhtyvässä perheessä 1800-luvun lopun Dublinissa kasvavan Stephenin tietoisuuteen vaikuttavat voimakkaasti Irlannin historia ja politiikka, kieli ja taide. Kaiken keskellä kuin kreikkalaisen tarun Minotauros labyrintissään on katolinen kirkko. Ja kuin tarun Daidalos, joka pakeni lentäen Kreetalta, Stephenkin joutuu lähtemään maanpakoon. Hän jättää Irlannin, katkaisee siteensä kirkkoon ja perheeseen voidakseen toteuttaa todellista kutsumustaan kirjailijana.
Stephen Dedaluksen tarina on hätkähdyttävän realistinen ja omaperäinen peilikuva James Joycen omilta kasvuvuosilta. Se on 1900-luvun kirjallisuuden merkittävimpiä teoksia.