Kreikkalaiset filosofit kehittivät tiedettä ja filosofiaa selittämään luontoa sekä jumalien toimintaan että toimimattomuuteen perustuen. He käyttivät älyllistä logos-käsitettä, joka tarkoitti myös ihmisen kykyä tajuta kosmosta. Varhaiset kristinuskon kirkon-
isät loivat teologian, jossa logos ja Jeesus yhdistettiin samaksi hahmoksi.
Teistifilosofit uskovat, että kykymme ymmärtää luontoa selittyy vain, jos Jumala on luonut universumin ja ihmisen antaen tälle kyvyn tajuta luomisiaan. Kristityt filosofit väittävät, että Kristuksen tulo ihmiseksi on syy siihen, että moderni tiede syntyi juuri kristinuskon maissa.
Tauno Olavi tarjoaa kirjan pakinoissa tieteisiin perustuvan tavan selittää ymmärtämistä kääntämällä logoksen ja Kristuksen roolit pää-laelleen. Hänen versiossaan logos muuttuu Kristukseksi ja viettelee keskiajan teologit järjen liiallisen käytön syntiin logiikan soveltamisessaan. Teologit ymmärsivät sen ja Aristoteleen fysiikan avulla ehtoollisen ja kolminaisuusopin ihmeellisyydet niin, että lopulta fysiikan oppien muuttaminen Oli Jumalan pilkkaamista. Hän kertoo myös, miten samaa uskon selittämistä yritetään kvanttifysiikan avulla.
Tauno Olavi suostuu uskomaan teistien väitteen, että tieteellinen maailmankuva on uskonto. Hän kehittää materiauskolle syntiinlankeemuksen ja kolminaisuusopin vastineet ja kertoo, miten materiauskonnon moraalioppi luodaan.
Tauno Olavi parantaa ex nihilo-oppia selittämällä universumin synnyn siten, että Ei-kukaan loi 13,7 miljardia vuotta sitten ei-mitään ei-mistään. Lopuksi hän esittelee logoksen uusimman tietokoneitten teoriaan perustuvan version.