Kesällä 1951 kirjailija Frans Emil Sillanpää - Taata - matkustaa junalla Paula-tyttärensä luo Kokkolaan. Samaan aikaan jäätelötyttö valmistautuu vaativaan kesätyöhönsä.
Taataksi osoittautuva persoonallisen näköinen mies ostaa tämän tästä jäätelötytön putiikista vaniljajäätelötötterön ja istuu taivasaluspenkille nauttimaan jäätelöstään. Aina ystävällinen Taata juttelee mielellään ohikulkijoiden, lasten ja Liisan vanhempien kanssa; muistelee elettyä elämää iloineen ja suruineen.
Jonain päivänä Taatalla ei satu olemaan rahaa, jolloin Liisa päättää tarjota hänelle jäätelön ilmaiseksi. Siitäkös Taata riemastuu ja ryykää kortteeriinsa kirjoittamaan jäätelötytölle pitkän jutukkeen, toisen ja kolmannenkin. Taata ihastuu niin jäätelöön kuin jäätelötyttöön!
Kymmenen vuotta myöhemmin, kun Taatan lapsuudenkoti Myllykolu avataan museona, Liisan perhe matkustaa Hämeenkyröön tutustumaan Myllykoluun. He saavat kuulla - Eemelin kertomana - millaista kymmenvuotiaan Eemelin elämä oli vuosisadan vaihteessa: kodista, kodin askareista, seikkailuista Myllyjoella ja lapsuuden leikeistä.
Eemeli kertoo myös elämänsä tärkeästä vaiheesta, koulunkäynnistä Haukijärven kansakoulussa. Kaikki oppiaineet ovat mieluisia Pransun ja Miinan hyväpäiselle pojalle. Eemelillä herää kirjoittamisen palo jo lapsena. Hän tarjoaa ensimmäisiä kirjoitelmiaan julkaistavaksi. Opettajat kannustavat Eemeliä jatkamaan opintojaan Tampereen reaalilyseossa ja sitä tietä ovet aukeavat aina yliopisto-opintoihin asti.