Perinteisesti on ajateltu, että hyvälaatuista pohjavettä ei tarvitse desinfioida. Veden kloorausta on vierastettu, koska kloori vedessä haisee ja maistuu jo pienissä pitoisuuksissa. Veden klooraus on kuitenkin ainoa desinfiointimenetelmä, jolla voidaan hillitä mikrobien kasvua vesijohtoverkostossa sekä vähentää veden käyttäjien sairastumisriskiä verkoston saastuessa esimerkiksi lintujen ulosteilla vuotavan vesitornin katon kautta. Veden klooraus on myös tavanomainen työvaihe uusien verkoston osien rakentamisen yhteydessä.
Vaikka laitoksella ei normaalisti syötettäisi klooria laitokselta lähtevään veteen, kaikkien laitosten olisi hyvä luoda valmiudet veden klooraukseen. Vesiepidemiatilanteessa kloorauksen nopealla aloituksella voidaan vähentää tehokkaasti sairastuneiden määrää. Valmius ei välttämättä edellytä omien laitteistojen omistamista, vaan laitteet voivat olla yhteisiä esimerkiksi naapurilaitoksen kanssa.
Vesi- ja viemärilaitosyhdistys julkaisi vuonna 2003 oppaan talousveden desinfioinnista ultraviolettisäteilyllä. UV-säteilytystä voidaan pitää edelleenkin suositeltavana menetelmänä raakaveteen joutuvien taudinaiheuttajien tuhoamisessa.
Nyt julkaistu opas pyrkii toimimaan käsikirjana kloorauksen kanssa käytännön työssä painiskeleville. Erityisesti se on suunnattu vesilaitosten käyttöhenkilökunnalle sekä verkoston kloorauksen parissa työskenteleville. Oppaan ovat laatineet Eija Isomäki ja Matti Valve Suomen ympäristökeskuksesta. Desinfiointimenetelmää harkittaessa sen rinnalle kannattaa ottaa aiemmin julkaistu VVY:n UV-desinfiointiopas.