Talvipäivänseisaus - 21.12.
-Rakkaat kuulijat, saamme taas todistaa tätä valottomuuden ja lyhyyden hienoa juhlaa. Täällä Helsingissäkin päivän pituus
on vaivaiset 5 tuntia, 49 minuuttia ja 4 sekuntia! Ei edes työpäivä mittaa. Mutta miten tämä näkyy? Miten tätä erikoista päivää juhlistetaan? Kurkkaa ikkunasta ulos - missä on rakettiloisto pimeällä tähtitaivaalla, korkkien poksahtelu, kansallinen liputuspäivä, palkallinen vapaapäivä? Ei tietoakaan mistään tuollaisesta. Ehei.
Tämä päivä jää jalkoihin ja kun se sijoittuu jonnekin pikkujoulujen jatkojen ja joulun etkojen epämääräiseen välimaastoon, niin tätä päivää voisikin hyvin tituleerata yhdeksi vuoden aliarvostetuimmaksi juhlapäiväksi. Mutta nyt siihen tulee muutos, ja me teemme sen yhdessä.
Onko tuo päivä vain yksi tavallinen kalenteripäivä muiden päivien joukossa vai onko tuossa vuoden lyhimmässä ja pimeimmässä päivässä jotain erikoista? Onko se jonkin vanhan loppu vai jonkin uuden alku?
Muuttaako tuo päivä jotakin, kun Anun näkemä uni tuntuukin olevan jonkinlainen etiäinen tulevasta? Tai kun Mikon selvääkin selvemmät tulevaisuudensuunnitelmat romuttuvatkin äkkiä täysin? Tai kun kuolleen miehen lattialle muovaama Argentiinan kartta avaa Caron silmät? Tai kun Ernon vuosia kerryttämä viha tulee vihdoin tiensä päähän?
Voiko mikään pysyä tämän jälkeen ennallaan vai muuttuuko kaikki täysin?
Mitä tapahtuukaan, kun kalenterilehti kääntyy.