Eteläsuomalaisella pikkupaikkakunnalla kohoaa kaunis tammimetsä. Sen korkeimpaan puuhun tupsahtaa ties mistä neljä vanhaa, hartaasti kilvoittelevaa filosofia. Siihen puuhun he asettuvat asumaan, ja siitä heidät löytää 11-vuotias Emil Perämö. Ja kohta mikään ei ole kuten ennen. Yhteen kesään ajoittuvat tapahtumat sekoittavat taajaman asukkaiden elämän peruuttamattomasti.
Henkilögalleria vilisee tuttuja karikatyyrejä: kyytiä saavat humanistit ja haihattelijat, juopot ja rakkaudenkipeät, niin kapitalistit ja alistujat kuin nokkavat lapsetkin. Filosofit - Petrus, Arsene, Salvador ja Marcantonio - joutuvat lopulta itsekin ihmettelemään, maksaako vuosituhansien kilvoittelu vaivan, mitä hyötyä on totaalisesta askeesista ja miten vaikeaa on puhdistua suurten syntien kuonasta. Vaikka monet paikkakunnan asukkaat asioivat filosofien kanssa, pysyvän jäljen he jättävät vain apinoita intohimoisesti harrastavan Emil-pojan sydämeen. Filosofit puhuvat kultaista kieltä, jota ymmärtää se, joka siihen on valmis. Hullun tarinan historialliset anekdootit ovat totisinta totta, vaikka kaikki muu tuntuu olevan kaikkea muuta.
Tammifilosofit on satiirin kaltainen tragikomedia, jossa surrealismi ja absurdia ovat nekin läsnä. Ihmiselon syvemmän kerroksen höysteeksi tarinassa kukkii ajoin sysimusta, ajoin pilvenkeveä huumori.