”Kylläpä tuo lapsi satuilee!”
"Miks mun isä ja äiti tuli päiväkotiin riiteleen? Miks ne ei riidelly kotona?"
"Tänään on kaks ruskeenaamaa ja kaks valkonaamaa paikalla. Yhteensä se on neljä.”
"Ope, liian paha juttu. Kukaan ei haluu mua mukaan."
Anna työskentelee erityisavustajana esikoulussa ja kohtaa varhaiskasvatuksen karun arjen: erityislapsia ja erityisaikuisia, vihaa ja väkivallan uhkaa, alentavia kasvatusmetodeja. Onneksi on myös inhimillisiä työkavereita ja antoisia hetkiä lasten kanssa.
Viiltävä kuvaus on fiktiivinen, mutta pohjautuu kirjoittajan omiin kokemuksiin. Tarina herättää kysymyksiä muun muassa varhaiskasvatuksen resurssipulasta ja lasten yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta. Jotain pitäisi tehdä.