Kuinka hajallaan tämä lauma, kuinka outoja toisilleen ja outoja maailmaa vastaan, yhdessä ja erikseen. Ei sentään koko maailmaa vastaan, vaan niitä lukuja elämänkulussa, joihin he paiskautuivat, tömähtelivät, jäivät harhailemaan, joista putoilivat kuin oksille kohmettuneet pikkulinnut.
Irja Sinivaaran episodiromaani on viilto eräiden omituisten otuksien elämiin. Äidille ja hänen neljälle tyttärelleen ei riitä perheen sisäisen todellisuuden pohdiskelu. Heidän pitää sotkeutua, kunkin omalla tavallaan, elämän suuriin teemoihin. Oman huomionsa saavat ympäristöasiat, eläinten oikeudet, erinäiset miesjutut. Ja mitä siitä sitten seuraa, puhdistuuko omatunto, parantuuko maailma? Vai olisiko niin, että oman itsen sijaan onkin helpompi suunnata katse mahdollisimman kauas?