Epilogi
Harmaa Nainen istui harmaalle sohvalle
harmaan tyhjän takan eteen palelemaan.
Harmaa sade pesi harmaata ikkunaa
yhä vain harmaammaksi
niin kuin sen piti ollakin
ja harmaa pöly laskeutui harmaille lattialankuille
jostain kaukaa harmaasta katonrajasta
hämärä kääri Harmaan Naisen harmaaseen huopaansa
ja Harmaa Nainen liukeni kaikkeen harmauteen
ja suli pois niin kuin ei olisi koskaan ollutkaan
ja Harmaa Nainen nukkui ja uneksi
ja unet olivat kaikki harmaita ja keveitä,
niin kuin yöperhosen lento
tai tuulen tuoman savun kuiskaus.