Olisin halunnut lähteä talvsiotaan vapaaehtoisena, mutta isäukko kielsi ja sanoi, että kyllä sinä sinne kuolemaan ehdit käskyn saatuasikin. Talvisodan suhteen hän oli väärässä, sillä kun käsky viimein tuli ja lähdin suorittamaan asevelvollisuuttani, sota loppui ennen kuin meidät siirrettiin rintamalle. En päässyt sotien välissä siviliin, sillä palvelusaikaamme jatkettiin kaksivuotiseksi. Olin siis vielä varusmies, kun liikekannallepakokäsky 17.6.1941 annettiin. Prikaati, jossa palvelin lakkautettiin ja siitä muodostettiin JR.8, joka siirrettiin Pohjois-Karjalaan. Palasin siis kotikonnuilleni. Tämä päiväkirjani ensimmäinen osa kertoo vaiheistani sodan alkamisesta Petroskoin valtaukseen. Palvelin rykmentin toisen pataljoonan ensimmäisessä jalkaväkikomppaniassa tarkka-ampujana. Tehtävään jouduin kun menestyin kaikissa ampumaharjoituksissa erinomaisesti. Voitin jopa rykmentin mestaruudet 300 ja 150 metrin matkoilla. Kutsun sinut nyt mukanani tuolle kärsimysten ja voittojen tielle. Tielle, joka vei nuoruuteni parhaat vuodet. Vaikka selvisinkin sodasta naarmuitta, jätti se omat muistonsa mieleeni. Näen vieläkin sotaunia.