Johanna Santalan toinen runokokoelma on kuvaus ihmismielen, fyysisten olotilojen ja emootioiden muutoksista väistämättömän edessä. Se on tulkinta yhteisestä matkasta, lopullisuuden kohtaamisesta ja päättymättömästä rakkaudesta. Teos on monitasoinen tutkielma näistä muutoksista suhteessa luonnon tarjoamiin muutoksiin.