Tättähäärä - Villasukkaleikki
Ruusuvaara, Marjut
Tuotetiedot
| Nimeke: | Tättähäärä - Villasukkaleikki |
| Tekijät: | Ruusuvaara, Marjut (Kirjoittaja) |
| Tuotetunnus: | 9789524162425 |
| Tuotemuoto: | Kovakantinen kirja |
| Saatavuus: | Tulossa 3.8.2026 |
| Ilmestymispäivä: | 3.8.2026 |
| Hinta: | 28,00 € (24,67 € alv 0 %) |
| Kustantaja: | Readme.fi |
| Painos: | 1. painos, 2026 |
| Julkaisuvuosi: | 2026 |
| Kieli: | suomi |
| Tuoteryhmät: | Kaikki tuotteet |
| Kirjastoluokka: | 65.43 Neulonta |
Tättähäärän villasukkaleikissä lähestytään neulomista omintakeisella ja rennolla otteella huumoria unohtamatta. Tässä leikissä tehdään arjesta juhla ja juhlasta arki.
Kirjassa rikotaan perinteistä villasukkakäsitystä ja heittäydytään leikkimään materiaaleilla, joita ei normaalisti esiinny neuletöissä. Kirja yllyttää tutkimaan kotoa löytyviä askartelutarvikkeita, koristeita tai ompelulaatikon sisältöä uusin silmin, sillä tarkoitus on vähentää kädentaitoihin liittyvää epäonnistumisen pelkoa ja vakavuutta sekä lieventää pakkoa noudattaa virallisiksi miellettyjä sääntöjä, jotta mahdollisimman moni löytäisi joko ensimmäistä kertaa tai pitkän tauon jälkeen sisällään asuvan luovuuden ja lapsenmielen. Kyseessä on leikki, johon kaikki on kutsuttu mukaan.
Villasukkaleikissä ei säästellä väreissä ja panostetaan inspirointiin, kannustamiseen, rinnalla olemiseen sekä kehotetaan luottamaan omiin kykyihin. Tästä leikistä jäykistely on kaukana.
Tättähääräilystä on muodostunut vuosien saatossa tavoittelun arvoinen tyyli neuloa, koska se tähtää kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sen kautta ettei itse työskentelytavoilla ole väliä, ainoastaan varsinaisella tekemisellä. Hääräillessä syke ja stressitasot laskee, itsetunto ja virheitten sietokyky kasvaa, saavutetaan onnistumisen tunteita, näytetään pitkää nenää epäilijöille, vakuutetaan ettei huonoja käsitöitä ole olemassakaan ja luotetaan siihen, että kyky uuden oppimiselle on iästä tai aiemmista kokemuksista huolimatta elinvoimainen ja ollaan lopulta itsensä suurimpia faneja.
Esikoiskirjan tavoin tässä uutukaisessa opetetaan Tättähäärän suvussa reilut 100 vuotta käytössä ollut ja suurta suosiota neulojien keskuudessa saavuttanut Alma-mummon kantapää. Mallit ovat mahdollisimman yksinkertaisesti toteutettavia, mutta silti mielikuvitusta ruokkivia. Resorit, kantapäät ja kärkikavennukset tehdään kautta kirjan samalla tavalla, sillä kun ne on ensin talletettu lihasmuistiin, niitä ei tarvitse sen jälkeen enää miettiä vaan voi heittäytyä suunnittelijaksi. Ohjeet esitellään selkosuomeksi, yksityiskohtaisin kuvin sekä QR-koodien takaa löytyvin ohjevideoin ja vältellään virallista sanastoa sekä lyhenteitä.
Tättähääränä tunnetun Marjut Ruusuvaaran esikoiskirjan palautteet olivat osoitus siitä, että kepeälle opetustyylille oli tilausta. ”Jännitin vastaanottoa, mutta turhaan. Pyrin ottamaan esikoiskirjassani huomioon keskusteluja joita olin käynyt someseuraajieni kanssa jo vuosia. Ohjekammo tai käsityötrauma olivat usein toistunut sanapari, jolle yritin tehdä jotain ja nähtävästi onnistuin siinä. Jatkan siis nöyrän kiitollisena samaa linjaa, sillä miksi muuttaa hyväksi todettua.”
”Superihana ja niin sun näköinen. Ohjeet on niin jotenkin selkeet (eli ymmärrän mitä luen), QR-koodilla videoon on OMG. Niin ja upeat kuvat. Kiitos. Sä oot ❤️”
”Kyllä on upea ja selkeä kirja. Nyt vaan innolla valitsemaan malleja ja värejä.”
”UPEA. Hienosti taitettu. Makeat värit ja tykkään sun tekstistä.”
”Aivan mahtava idea, että pääsee suoraan videoklippeihin vaihe vaiheelta. Upeat värit, selkeät ohjeet ja hauskan leppoisaa puikkojen kilinää... tykkään kovasti.”
”Kyllä on niin ihanaa, kun sinun ohjeilla onnistuu, ei sitten välttis tartte miljoonaa kertaa purkaa, kun siinä menee jo innostus, varsinkin kantapää on niin helppo ja kiva tehdä sinun videon avulla.”
”Tämä kirja on niin ihana. Värikäs ja tuli just tähän pahimpaan kaamoksen harmauteen! Tämä on kuin sukankutojan aapinen ja satukirja.”
Tervetuloa tättähääräilemään!
Kirjassa rikotaan perinteistä villasukkakäsitystä ja heittäydytään leikkimään materiaaleilla, joita ei normaalisti esiinny neuletöissä. Kirja yllyttää tutkimaan kotoa löytyviä askartelutarvikkeita, koristeita tai ompelulaatikon sisältöä uusin silmin, sillä tarkoitus on vähentää kädentaitoihin liittyvää epäonnistumisen pelkoa ja vakavuutta sekä lieventää pakkoa noudattaa virallisiksi miellettyjä sääntöjä, jotta mahdollisimman moni löytäisi joko ensimmäistä kertaa tai pitkän tauon jälkeen sisällään asuvan luovuuden ja lapsenmielen. Kyseessä on leikki, johon kaikki on kutsuttu mukaan.
Villasukkaleikissä ei säästellä väreissä ja panostetaan inspirointiin, kannustamiseen, rinnalla olemiseen sekä kehotetaan luottamaan omiin kykyihin. Tästä leikistä jäykistely on kaukana.
Tättähääräilystä on muodostunut vuosien saatossa tavoittelun arvoinen tyyli neuloa, koska se tähtää kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin sen kautta ettei itse työskentelytavoilla ole väliä, ainoastaan varsinaisella tekemisellä. Hääräillessä syke ja stressitasot laskee, itsetunto ja virheitten sietokyky kasvaa, saavutetaan onnistumisen tunteita, näytetään pitkää nenää epäilijöille, vakuutetaan ettei huonoja käsitöitä ole olemassakaan ja luotetaan siihen, että kyky uuden oppimiselle on iästä tai aiemmista kokemuksista huolimatta elinvoimainen ja ollaan lopulta itsensä suurimpia faneja.
Esikoiskirjan tavoin tässä uutukaisessa opetetaan Tättähäärän suvussa reilut 100 vuotta käytössä ollut ja suurta suosiota neulojien keskuudessa saavuttanut Alma-mummon kantapää. Mallit ovat mahdollisimman yksinkertaisesti toteutettavia, mutta silti mielikuvitusta ruokkivia. Resorit, kantapäät ja kärkikavennukset tehdään kautta kirjan samalla tavalla, sillä kun ne on ensin talletettu lihasmuistiin, niitä ei tarvitse sen jälkeen enää miettiä vaan voi heittäytyä suunnittelijaksi. Ohjeet esitellään selkosuomeksi, yksityiskohtaisin kuvin sekä QR-koodien takaa löytyvin ohjevideoin ja vältellään virallista sanastoa sekä lyhenteitä.
Tättähääränä tunnetun Marjut Ruusuvaaran esikoiskirjan palautteet olivat osoitus siitä, että kepeälle opetustyylille oli tilausta. ”Jännitin vastaanottoa, mutta turhaan. Pyrin ottamaan esikoiskirjassani huomioon keskusteluja joita olin käynyt someseuraajieni kanssa jo vuosia. Ohjekammo tai käsityötrauma olivat usein toistunut sanapari, jolle yritin tehdä jotain ja nähtävästi onnistuin siinä. Jatkan siis nöyrän kiitollisena samaa linjaa, sillä miksi muuttaa hyväksi todettua.”
”Superihana ja niin sun näköinen. Ohjeet on niin jotenkin selkeet (eli ymmärrän mitä luen), QR-koodilla videoon on OMG. Niin ja upeat kuvat. Kiitos. Sä oot ❤️”
”Kyllä on upea ja selkeä kirja. Nyt vaan innolla valitsemaan malleja ja värejä.”
”UPEA. Hienosti taitettu. Makeat värit ja tykkään sun tekstistä.”
”Aivan mahtava idea, että pääsee suoraan videoklippeihin vaihe vaiheelta. Upeat värit, selkeät ohjeet ja hauskan leppoisaa puikkojen kilinää... tykkään kovasti.”
”Kyllä on niin ihanaa, kun sinun ohjeilla onnistuu, ei sitten välttis tartte miljoonaa kertaa purkaa, kun siinä menee jo innostus, varsinkin kantapää on niin helppo ja kiva tehdä sinun videon avulla.”
”Tämä kirja on niin ihana. Värikäs ja tuli just tähän pahimpaan kaamoksen harmauteen! Tämä on kuin sukankutojan aapinen ja satukirja.”
Tervetuloa tättähääräilemään!