Voinhan näin palata sinne nuoruuteni ja miehuuteni metsiin ja elää matkaani uudelleen. Ottaa sieltä parhaat palat ja vaikkapa mausteeksi tuon uhkaavan suopalon. Todeta, että tähän päivään on päästy ja jaksan kirjoittaakin vielä. Kesää odotan ja kotitorpan yhden peltosaran rukiille kylvän!
Köyhän pirtin poika, mitä sain evääkseni?
En maata, en mantuja.
Sain enemmän: olen saanut rikkaan elämän.
Kartanokin voidaan ulosmitata, mutta minun
osaani ei koskaan.