Teoksessa tutkitaan suomalaisen tekijänoikeuden teoreettisten perusteiden muotoutumista 1800-luvun lopulta alkaen. Tarkastelun kohteena on tekijänoikeus omaisuutena, jonka aineellista ulottuvuutta ovat muovanneet pyrkimykset yhtäältä turvata teoksen tekijälle esineoikeudelliseen omistajanvaltaan rinnastuva oikeusasema, toisaalta rajoittaa tekijän oikeutuksia erilaisten yhteiskunnallisten ja muiden intressien hyväksi.
Tekijänoikeutta lähestytään sekä aatehistoriallisen että normianalyyttisen näkökulman kautta tukeutuen eri aikakausien tieteelliseen doktriiniin ja lainvalmisteluaineistoihin Suomessa ja muissa Pohjoismaissa.
Tutkimuksessa syvennetään tekijän oikeutusten perusteita ja kehitellään tekijänoikeuden rajoitusten systematiikkaa. Erityistä huomiota kiinnitetään oikeuksien vaihdannan edellytyksiin ja sääntelyyn sekä tekijän asemaan markkinatoimijana.
Tarkastelun tuloksena esitetään tekijänoikeuden yleisten oppien rekonstruktio, jossa oikeusperiaatteilla on aiempaa keskeisempi rooli. Teoksessa seurataan yleisten oppien myöhempää kehitystä nykypäivään saakka ja tutkitaan erityisesti digitalisaation ja uuden perusoikeusdoktriinin vaikutuksia oikeudenalaan.