Kone, eli mekaniikan luomakunta, on kehkeytynyt uudeksi luonnon piiriksi. Kyse on sekä ulkoisen teknosfäärin muotoutumisesta että kulttuuriamme ohjaavasta maailmankuvasta. Se ei tunne Elämää filosofisena ja traditionaalisena käsitystapana, vain bio-orgaanisena tarkasteluna. Syvyyden, merkityksen ja kokemuksellisuuden avaruus on Koneen keinomaailman häivyttämä.
Teknofagian perspektiivinä on Elämän käsittelytavan palauttaminen vitalismiin ja elämänfilosofiaan (Lebensphilosophie), missä elämän eksistentiaalinen ja luonnontieteellinen merkitys eivät ole vielä erkaantuneet toisistaan. Monimuotoisen ja vihannan teoksen eetoksessa Koneen olemus havaitaan Elämän silmin. Teos kannustaakin lukijaansa tarkastelemaan Konetta metafyysisellä tasolla.
Teoksessa Tribonoforos esittää, että teknologisen aikakauden ihminen ei ole ratkaissut Elämän olemusta missään vakuuttavassa mielessä. Päinvastoin, nykyihminen on tahtomattaan tuhoamassa elollisen luonnon, samalla kun hänen oma elämänsä tyhjenee merkityksestä. Niin Elämän mysteeri kätkeytyy Konetta palvelevalta ihmiseltä.