”Sinä olet tärkeä. Sinä, poikani. Nämät runot on kirjoitettu Sinulle, lapselle, sille osalle minusta, mihin mikään maailman mahti ei yllä. Sinä olet täydellinen ja täytät minut, olet minussa, minusta maailmaan tullut.
Sinulle haluan kertoa, miten pitkä matka on kulkea 10 vuotta avioeron riitojen jälkeen..yksin. Murrosikäiset pojat; kolme kalleinta; kaksi vielä moikkaa, yhden luona voin käydä. Mutta yksi, keskimmäinen; kymmenen vuoden matka ilman ainuttakaan halausta, katsetta, ainuttakaan sanaa, Sinulta.
Samalla olen jakanut jokaisen äidin pahinta tuskaa, lapsen lopullista menettämistä. Ja samalla kerron siitä, että ilman Jumalan johdatusta tämän matkan läpi kulkeminen yksin, ei olisi ollut mahdollista. siitä kiitän, että olen ne kipeimmätkin hetket jaksanut ja kestänyt, rukouksen voimalla.
Sinulle, pojilleni; toistan sitä samaa, yhä uudelleen: ”Rakastan sinua, sinua ja sinua. Terveisin, Äiti”