Noin tunti auringonlaskun jälkeen, kun loisteputkivalot ja kattotuuletin kytkettiin päälle, yöperhoset alkoivat lentää lamppujen ympärillä ja liskojen ääntely alkoi, tilanteen vakavuus vasta iski tajuntaani.
Miten tässä on voinut käydä näin? Tässä sitä nyt ollaan: itäisessä osassa Thaimaata, keskusvankilan eristysselissä rikollisten keskellä!
Eristysvankina minulla oli oikeus tulla sellistä ulos ainoastaan tämän rakennuksen toista kerrosta kiertävälle tasanteelle, mutta ei mennä portaita alas, saati päästä päivisin muiden vankien joukkoon ulkoilemaan. Neljältä kaikkien piti olla takaisin sellissä jolloin ovet lukittiin taas seuraavaan aamuun asti.
Myöhään yöllä hiljaisuuden rikkoi kolme pitkää, painajaismaista kiljaisua; sen jälkeen kuun valaisema vankila oli täysin hiljainen. Olin kauhuissani. Lopulta, monta tuntia sen jälkeen, kun viimeisetkin äänet olivat vaienneet, sain nukahdettua - arviolta kahden-kolmen aikaan yöllä.
- Hei, olen isä Paul. Olen pastori. Koeta jaksaa ystäväni. Tiedän että olet varmasti aivan väsynyt. Tämä ei varmasti ollut aivan toivomasi päätös Thaimaan lomallesi