Meteoriittiparvi törmäsi nykyisen Kouvolan alueelle, Rahikkalan ja Takamaan kylien maalle Suuri kappale jatkoi kuitenkin n. 128 km lounaaseen päätyen silloiseen mereen, jolla paikalla on nykyisin saari Kirkkonummella.
Läntinen Kouvola – itäinen Kirkkonummi lentorata määrittää saapumissuunnaksi koillisen, maantieteellisesti Turjan eli Itä-Kuolan. Maahan projisoituun meteorin radan muotoon parin minuutin lennon aikana ehti vaikuttaa myös Maan pyörimisliike. Meteori hajosi osiin viimeistään Maan ilmakehässä. Törmääjä on koostunut paljolti pienistä partikkeleista. Törmäyskulma oli ilmeisesti noin 33° Maan horisonttiin nähden.
Tämän parven kaikkien törmääjien tunnusmineraaliksi on osoittautunut muualta tuntematon, monimetallinen yhdiste työnimeltään ”vatajanmäkiitti”, jota on yleensä alle 0,5 mm rakeina. Mikroskooppiluokan partikkeleita on lävistänyt mm. törmäyspaikoilla olleiden eläinten nahkoja.
Meteoriitin törmäysajoitus on 6400 ... 6200 kalibroitua vuotta sitten. Tuolloin lento ylitti Suomen maaperällä varhaisen asbestikeramiikkakulttuurin asutuksen, ajoitukseltaan 6620 ... 5795 kalibroitua vuotta sitten. Ajoitukset ovat toisistaan riippumattomia.
Havaitut törmäyskuopat (kraaterit tai kraatterit) vaihtelevat halkaisijaltaan viidestä sataan metriin (Table 2 & takakannen kuvat) ja ovat syvyydeltään enimmillään parimetrisiä. Painanteet, jotka on ajan mittaan raivattu pelloksi, ovat suuresti tasoittuneet viljelyssä. Monet kraatereista näkyvät myös Maanmittauslaitoksen Karttapaikka-palvelun rinnevarjoste-tuotteesta. Savisesta pellosta kyntösyvyyden alta poistetussa 6,64 kg:n irtokivessä on kaksi mini-kraateria, halkaisijoiltaan noin 11 ja 23 mm.