Mistä uhkista saadaan hankkia tietoa, ja milloin tiedustelutieto kuuluu rikostorjuntaviranomaisille? Entä mitä menetelmiä tiedustelussa on lupa käyttää, ja miten tiedustelun kohteen oikeusturva on järjestetty? Tiedustelumenetelmät on oikeudellinen perusteos, joka vastaa muun muassa näihin kysymyksiin sekä jäsentää tiedustelun kohteita, tiedustelumenetelmiä, oikeusturvaa ja tiedon luovuttamista koskevaa sääntelyä. Tiedustelumenetelmien käyttö on tiedusteluprosessin oikeudellisesti latautunein vaihe. Siviili- ja sotilastiedustelussa käytetään kummassakin yli kahtakymmentä tiedustelumenetelmää, jotka voidaan jäsentää avointen lähteiden tiedustelun, signaalitiedustelun, teletiedustelun, henkilötiedustelun ja teknisen tiedustelun sekä jäljentämisen ja paikka- ja olosuhdetiedustelun lajeihin. Suomen tiedustelulakeja uudistetaan parhaillaan kolmessa vaiheessa turvallisuusympäristön muutoksen, teknologisen kehityksen ja Nato-jäsenyyden johdosta. Ensimmäisessä vaiheessa on jo muutettu muun muassa palomuurisääntelyä ja mahdollistettu suojelupoliisin henkilötietojen luovuttaminen Natolle. Toisessa vaiheessa tarkistetaan erityisesti tietoliikenne- ja tietojärjestelmätiedustelua koskevia toimivaltuuksia. Kolmannessa vaiheessa muutettaneen perustuslain yksityiselämän suojaa turvaavaa 10 §:ää, mikä avaisi väylän kotirauhan suojaan puuttuvien tiedustelumenetelmien säätämiselle. Teos palvelee tiedusteluviranomaisia, tiedustelumenetelmien käytöstä päättäviä tuomareita ja tiedustelutoiminnan laillisuusvalvojia. Kirja soveltuu oppikirjakäyttöön ja siitä on hyötyä myös poliisille.