Turussa koettiin 1700-luvulla ennennäkemätön nousukausi, joka heijastui myös kaupunkitilaan ja asuntoihin. Pimeät parituvat vaihtuivat valoisiin, värikkäisiin interiööreihin, ja maalta kaupunkiin muuttanut väestö pakkautui mäenrinteiden täpötäysiin vuokrataloihin.
Tirkistelyä förmaakeihin ja ylishuoneisiin kuvaa Ruotsin ajan lopun Turun asuntoja, asukkaita ja asuinjärjestelyjä, Turun palossa tuhoutuneen kaupunkiympäristön arjen tiloja. Teos perustuu palovakuutusasiakirjoihin, joiden avulla Turun palossa tuhoutunut kaupunkiympäristö tulee jälleen näkyviin, ensi kerran sitten vuoden 1827 tuhon.
Kirja on aikamatka asuntoihin, yli kahden vuosisadan takaiseen Turkuun. Kirjassaan Panu Savolainen tarkastelee millaisissa asunnoissa ja yhteisöissä Suomen pääkaupungin asukkaat elivät 1780-luvulta 1820-luvulle. Kymmenen tuhannen asukkaan Turku oli tuolloin Suomen ulko- ja sisämaan kaupan keskus sekä yliopisto- ja hiippakuntakaupunki. Asunnot ja asukkaat kuvastavat koko sääty-yhteiskunnan loppuajan monitasoista kerrostumaa, jota vielä hallitsivat valtavat elintasojen erot.
Asukkaiden varallisuus heijastui muun muassa asuntojen sisustukseen, johon on päästy kurkistamaan palovakuutusten avulla. Vanhat 1700-luvun palovakuutukset ovatkin nykyisiin vakuutuskirjoihin verrattuna varsin yksityiskohtaisia. Samalla teoksessa selvitetään asuivatko turkulaiset ahtaasti vaiko väljästi. Vuokralaisia oli monella, mutta huoneita tai huoneistoja vuokrasivat myös muut kuin opiskelijat. Muun muassa professori Porthan asui vuokralla, kuten kirjasta selviää.