Kieli on leikkisää ja kuritonta, se helisee, karkailee suusta ja jumittuu käyttäjän kurkkuun. Sanoja heitellään ilmoille ja paiskotaan päin naamaa, whatever, lainataan kuultua tms. Mutta kepeätkin sanat painavat, lauseet tunkeutuvat korvakäytäviin ja kipuilevat keuhkoissa. Niillä käsitellään naapuria, kumppania, ystävää, tasoitellaan teitä ja silotellaan näkymiä.
Runokokoelma tms. ihastelee kielen kaikkeuksia lempein, kiivain ja absurdein pyörähdyksin. Se käsittelee myös kielellistä väkivaltaa ja käyttää hyväkseen tämän päivän meemejä, tokaisuja, anglismeja ja kansanloruja. Se haluaa iloita sanojen rajattomista mahdollisuuksista, mutta kavahtaa myös niissä piileviä vaaroja.
"kunnes leikitellään, sinutellaan, / lämmitellään /
isotsavuavatkirjaimet / huutomerkkinämaailmassa"