Turkulaiset muusikot ovat olleet usein populaarimusiikin ensimmäisten aaltojen harjalla Suomessa. He ovat antaneet vauhtia, kun U-laineet, punk-pärskeet, listapopin pintaväreet sekä konemusiikin, hip hopin ja indiepopin hyökyaallot ovat muokanneet populaarimusiikin kenttää. Miksi näin oli ja mistä se johtui? Edelläkävijyydestä huolimatta Turusta ei tullut Suomi-rockin vahvaa kaupunkia, eikä Turku päässyt vuosikymmeniin ylpeilemään kansainvälisillä pop- ja rock-tähdillä. Miksi turkulaisten näkyvyys oli vaatimaton 1970- ja 1980-luvuilla ja ketkä lopulta käänsivät tämän pohjavireen? Toisen soinnun etsijät. Turkulaisen populaarimusiikin villit vuodet 1970-2017 pyrkii vastaamaan näihin kysymyksiin samalla, kun teos avaa laajan näkymän turkulaisen populaarimusiikin alakulttuureihin ja monenkirjaviin ilmiöihin, ensimmäisestä Ruisrock-festivaalista nykypäivään asti. Teos on ensimmäinen tutkimukseen perustuva yleisesitys, joka käsittelee aihettaan laajasti, kertoen niin rockin ja popin valtavirroista kuin Turulle tyypillisistä vasta- ja sivupyörteistä. Musiikin tekijöiden ja esittäjien ohella teoksen sivuilla nousevat esiin myös esimerkiksi keikkajärjestäjät, ruohonjuuritason toimijat, tuottajat ja klubimogulit.