Toivo yhdistetään yleensä optimismiin ja pessimismi puolestaan epätoivoon. Ympäristökatastrofin pimentämänä aikana kohtaamme nämä termit joka päivä. Suhtaudutko mahdollisuuksiimme optimistisesti vai pessimistisesti? Onko mitään syytä toivoa? Kuinka taistella epätoivoa vastaan? Kirjailijoilta, tieteentekijöiltä ja aktivisteilta kysytään tällaisia asioita päivittäin. Meitä kaikkia pyydetään kertomaan, millainen asenne meillä on tulevaisuuteen – tulevaisuuteen, jota mikään ei leimaa yhtä paljon kuin epävarmuus.
Vaikuttavassa teoksessaan filosofi Mara van der Lugt kehottaa harkitsemaan uudelleen, mitä tarkoitamme toivolla ja epätoivolla, optimismilla ja pessimismillä. Pessimismi ei tarkoita rohkeuden tai toimintakyvyn menettämistä – päin vastoin, monet poliittiset aktivistit ja vastarintaliikkeet ovat ammentaneet juuri pessimistisestä asenteesta. Van der Lugt peilaa nykyajan ilmastoaktivismia historiallisiin edeltäjiinsä ja ehdottaa, että paremman maailman eteen on syytä työskennellä toiveikkaan pessimistisesti: pahimpaan varautuen, parasta odottaen.