Arkkiatri Risto Pelkosen (1931–2025) puheet ja kirjoitukset avaavat näkymiä lääkärin kutsumukseen, ammatin ydinarvoihin, eettisiin periaatteisiin ja historiallisesti rakentuneeseen sivistysihanteeseen – mutta ennen kaikkea siihen, mitä on hyvä ja inhimillinen elämä.
Lääkärikunnan vanhimman kunniatehtävään päätyneen sotaorvon, kalamiehen, tarinankertojan ja kaarnaukkoveistäjän sanankäyttö piirtää kuvan terävästä yhteiskunnallisesta ajattelijasta, jolta ei puuttunut laaja-alaisuutta, empatiaa eikä viisautta. Tieteen, taiteen, terveyden ja oikean ja väärän kysymyksistä kumpuavat kirkasjärkiset pohdinnat ovat pirstaleisessa nykyhetkessämme ajankohtaisempia kuin koskaan.