Kirjassa esiteltävällä ratkaisukeskeisellä Toivoa toipumiseen -valmennuksella pyritään täydentämään jo olemassa olevia päihdepalveluja.
Valmennuksessa lähdetään liikkeelle valmennettavan omista voimavaroista ja siitä, miten hän voisi itse muuttaa tilannettaan sellaiseksi, että juominen ei olisi ongelma. Valmentaja ei tarjoa valmennettavalle neuvojaan eikä valmiita ratkaisuja siihen, miten valmennettavan tulisi menetellä vähentääkseen juomistaan tai lopettaakseen sen kokonaan. Usein edellä mainitun kaltaisista neuvoista ei ole apua, koska valmennettava saa ne valmiiksi annettuna, eikä hänellä ole tarpeeksi motivaatiota sitoutua noudattamaan niitä.
Toivoa toipumiseen -valmennuksessa valmentaja ohjaa valmennettavaa tarkastelemaan tilannettaan hänelle luontaisista näkökulmista ja pyrkii lisäämään valmennttavan tietoisuutta omasta itsestään. Kun valmennettava huomaa tietoisuuden lisääntyneen omasta uskomuksestaan, käytöksestään, ajatuksistaan ja tunteistaan, hän huomaa usein myös omaavansa erilaisia vaihtoehtoja, joilla hän voi ratkaista juomiseensa liittyvän ongelman.
Valmennus ei ole kikka tai taikatemppu, jolla juominen saadaan vaivatta kuriin tai loppumaan, vaan edellyttää valmennettavalta usein kovaa työntekoa. On mielekkäämpää työskennellä omilla ehdoillaan kuin ulkopuolisen sanelemana - valmennettavan oma sitoutuminen työskentelyyn lisääntyy sitä mukaa, kun hän huomaa onnistumisten kokemuksiensa vaikuttavan voimaannuttavasti omaan tilanteeseensa.
Kirja soveltuu myös erinomaisesti itsehoito-oppaaksi.