Sakari Topelius kirjoitti sadun Turun linnan tonttu-ukosta vuonna 1849. Suomen kaikkien tonttujen kantaisää ei pidä sekoittaa joulutonttuun. Linnan tonttu-uko on haltiatonttu, joka on yhtä vanha kuin Turun linna. Kärttyinen, mutta hyväsydäminen ukko liikkuu näkymättömänä kodissaan paikkaillen ja korjaillen, ottaen talteen linnan asukkaiden ja vierailijoiden unohtamia esineitä, jotka hänen aarrekammiossaan muuttuvat kullanhohtoisiksi. Kerran tai pari vuodessa tonttu kääntää lakkinsa nurin ja muuttuu näkyväksi, silloin voi linnassa nähdä pitkäpartaisen hahmon liikkuvan saleissa ja portaikoissa.
Tonttu-ukon tarina jatkuu uudessa, Nina Lepokorven kirjoittamassa kirjassa Tonttu-ukko tarinoi. Nyt Turun linnan tonttu muistelee tapahtumia ja seikkailujaan menneiden vuosisatojen ajalta. Ja muisteltavaa riittää. Onhan Tonttu-ukko seurannut Juhana Herttuan hovielämää 1500-luvulla ja tutustunut kreivi Pietari Brahen herkkuihin 1600-luvulla. Tutuiksi tontuille ovat tulleet myös linnan palvelusväen touhut ja muhkeat ruokavarastot, vaikka toisinaan tonttu-ukko herkuttelee hämähäkeillä onttotornissaan. Mutta maistuvat ne Pylsy-Elinan tekemät makkarat tontullekin ja hänen kissalleen Murrille. Tonttua kummastuttavat myös muoti-ilmiöt eri aikoina. Nykyisin naiset näyttelevät sääriään, mutta ennen vanhaan se oli miesten etuoikeus!
Kirjassa on 15 lyhyttä tarinaa, joita värittävät Kirsi Haapamäen piirtämät kuvat. Tarinoiden kautta Turun linnan arkielämä herää henkiin ja sitä katsellaan uudesta näkökulmasta tontun silmin. Lue ja hämmästy.